2.päivä
Heräsin aikaisin aamulla hiljaisuuteen. Nousin istumaan teltassa ja kuuntelin. Järvi ei enää liplattanut, oli melkein täydellisen hiljaista. Yhtäkkiä kuulin raskaita siiven iskuja ja suhahduksen. Jokin lensi aivan telttamme oli. Kömmin ulos katsomaan ei ketään missään,
silloin kuului kauempaa kovalla äänellä "kraak".
Mies jäi vielä nukkumaan telttaan, kun ajattelin lähteä katsomaan luonnon heräämistä ja jos löytäisin tuon äänen omistajan. Kävelin ensiksi järvenrantaan ihastelmaan maisemaa, järvi oli täysin tyyni ja ilma raikas. Ihana kesäaamun tuoksu. Kuinka lempeän kauniita kesä aamut ovatkaan.
Lähdin sitten kävelemään metsäpolkua pitkin läheiselle laiturille. Kävelin mäkeä ylös pikkuhiljaa ja taas kuului "kraak". Hidastin vauhtia ja yritin kävellä oikein hiljaa, kun saavuin mäenharjalle näin kolme pikimustaa isoa korppia järvenrannassa. Samassa ne lehahtivat lentoon ja kraakkuivat mennessään. Sydämeni hakkasi hulluna. Se oli uskomattoman kaunis näky. Korppi on yksi itselleni tärkeistä eläimistä, olen aina pitänyt sitä jotenkin pyhänä. ja nyt pääsin näkemään sen luonnossa!
Kävelin laiturille ja yritin tirkistellä aamuauringoon, mihin korpit olivat lentäneet, mutta niistä ei näkynyt jälkeäkään. Jatkoin matkaa polkua pitkin koivulle, jonka muistin nähneeni edellisiltana. Vähän matkaa käveltyä edessäni näkyi tuo seitsemän runkoinen koivu! Siinä oli jotain maagista. Muistinkin joskus lukeneeni, että seisemän runkoinen koivu on portti tuonpuoleiseen tai pyhä (?). En vain nyt yhtään muista mistä olen sen lukenut.. Puussa oli kuitenkin jotain erityistä ja halusinkin käydä sitä tervehtimässä heti aamusti ja lähettämässä sille kiitoksen ja rukouksen.
Kun saavuin takaisin teltalle mieheni olikin jo herännyt ja suunnitteli ammupalan laittoa. Hän jäi siis keittelemään puuroa ja minä lähdin poimimaan mustikoita.
Aamupala oli herkullinen ja kahvi maistui hyvälle.
Pakkasimme kamppeet. Lopuksi molemmat kalastimme vielä viimeiset kerran
ja katselimme edessämme aukeavaa järveä.
Jätimme hyvästit, tietäen palaavamme vielä.
