Aika lentää.

Päivät menevät niin nopeaan, ettei huomaakaan.

Täällä menee hyvin kiireistä huolimatta. Pientä väsymystä ajoittain.

Tiitiäisellä mennyt päiväkodissa tosi hyvin, öisin tuntuu hampaat vaivaavan. (Tulevat ihan sikin sokin.)

 Aika lujaa jo mennään eteenpäin ja uusia sanoja harjoitellaan. 

Oikein kauniita syyspäiviä teille! Yritän keritä useammin kirjoittelemaan.

ps. me lähdetään miehen kanssa ens kuun lopussa Gdanskiin viettämään viikonloppua :)

jännittää.

 

Meillä ollaan uneliaita. Tiitiäinen valvotti viimeyönä ja viikonlopun salaoja talkoot vei voimat. Pikkuinen on nyt ollut hirveän kiukkuinen, ainakin nukkumaan laittaessa. Haluaisi vain nukkua sylissä, taitaa jotenkin aavistaa että äiti lähtee ensi viikolla KOULUUN!

Äitiäkin vähän jännittää.. ja mietityttää.. Toisaalta on kiva mennä takaisin, mutta toisaalta haluisi vaan viettää Tiitiäisen kanssa aikaa. Tulee hirveä ikävä poikaa, kun on viimeiset 15kk viettänyt hänen kanssaan melkein 24/7. Tulee varmasti vähän tyhjä olo. Tiitiäinen jää aluksi isin kanssa kotiin kuukaudeksi, kun mies pitää isäkuukauden ja sitten syyskuun puolessa välissä menee päiväkotiin. On kiva aloittaa koulu noin että tietää että poika on täällä isin kanssa, kevyempi lasku. On se kyllä varmaan silti kovempi paikka minulle kuin pojalle, koska uskon että hän pärjää hienosti päiväkodissa :)
 

Sekin vähän jännittää, että vastassa on taas uudet naamat, koska vanha luokkani valmistui viime keväänä, vain opettajat ovat samoja.. Noo täytyy ottaa tämä uutena seikkailuna ja nopeasti uusia kavereita saa! Ja onneksi minulla on silti enää vuosi koulua jäljellä ja siitäkin on 5kk harjoittelua ja loput näyttöjä, sitten minusta tulee virallisesti rakennus maalari.

Siellä ja täällä.

Viime päivät ovat olleet "touhukkaita". Olemme menneet silmät ristissä paikasta toiseen. Tiitiäinen on vähän valvottanut kovien ukkoskuurojen vuoksi. Sekä sydämeni ei ole taaskaan oikein pysynyt aisoissa, vaan pupputtanut hurjaa vauhtia. Saikin nyt uutta lääkettä, joten katsotaan miten käy.

Lisää kuvateks

Perjantaina kävimme Rauman pitsiviikolla, oli hienoa pujahtaa vanhojen puutalojen sisäpihoille ihastelemaan ja etsimään kirppislöytöjä. Monet olivat laittaneet pihakirppikset pystyyn pitsiviikolla. Löysimmekin pöytäliinan ja Tiitiäiselle marakassit, joista on jo ollut paljon riemua, sekä pikkuiselle myös kahdet kengät.

Lauantaina olimme vanhempieni tykönä talkoissa, laitoimme pihasaunan kuntoon.

Ja sunnuntaina olimme kummityttömme ristiäisissä. Taikka emme me ihan virallisia kummeja ole, ainakaan kirkon mielestä.. Mutta ei sillä ole yhtään väliä, vaan sillä mieltä itsestä tuntuu. Oli oikein mukavat juhlat ja oli kiva kun koristeet ja tarjottavat oli huolella valittu ja laitettu teemaan sopiviksi. Niin ja sunnuntai iltana kävimme vielä mieheni veljen ja tämän avovaimon kanssa uimassa, oli tosi kivaa ja tulihan se talviturkki heitettyä tänäkin vuonna :)

Väsyneitä katseita.

 

 Uusia pieniä valkoisia hampaita, unettomia öitä, väsyneitä katseita, nuhaisia neniä, sylin kaipausta,

 sotkuisia huoneita, kasa tiskejä, pyykeistä puhumattakaan.

Haaveita kesästä ja unelmia puutarhasta.

akkujen latauspäivä.

Miehellä oli vapaapäivä, hän otti viime yön syötöt. Sain siis nukkua 6h putkeen, tätä ei ole tapahtunut viimeiseen 5 kuukauteen. Sitten sain vielä päivällä tiitiäisen nukkuessa nukkua tunnin päikkärit.

 ihanaa!

Niin ja meillä osataan nyt sitten vilkuttaa. Ihana pieni kun pitäisi nyt sitten koko ajan vilkuttaa niin isille ja äidille kuin haukulle ja telkkarin tädillekin :) ja nyt on ylöskin tullut pieni hampaan alku!

tämmöistä täällä :)

tahtoo...

...tatuoinnin.
...maalata seinän täyteen kukkia.
...valmiiksi kaikki keskeneräiset työt.
...nukkua 10h putkeen.
...ettei kukaan olisi sairas.
... ja tietysti kissanpennun.

Tahto on kova, toteutus ei vaan aina toimi.

toipilas

Tiitiäinen vieläkin kipeänä. Tänään aamusta kuume oli onneksi laskenut hieman.

 Viime yö oli kyllä aika tuskainen, kun yskä on niin kova ja limainen. 

Yskäkohtausta seuraa herääminen ja itkukohtaus, itkukohtauksesta tulee lisää limaa, josta tulee taas yskäkohtaus jne. Ja pahimmassa tapauksessa oksennetaan kaikki vaivalla syöty ruoka/maito pois! Huh!

 Eli viime yön unisaldo noin 4h.

Nyt hän nukkuu kuistilla vanuissa kolmatta tuntia. Jes.

Kyllä tää tästä.

Otteita kirjahyllystä ja tahmeat aivot.

Ajatus ei kulje. Tuntuu kuin aivot olisivat tahmaiset.

En saa aikaiseksi mitään. Tekisi vain mieli käpertyä sängyn pohjalle

ja nukkua pari päivää.

*

Eilen käyntiin uimassa tiitiäiseni, ystäväni ja hänen pikkupojan kanssa. Oli ihan mahtavaa ja se kyllä piristi. Mutta aivot eivät silloinkaan olleet ihan terässä: unohdin ekaksi uikarit autoon (huomasin pukkarissa) ja sitten tietysti lopuksi unohdin ne sinne pukkariin (huomasin uimahallin kahvilassa).

Uimahallin kassatäti taisi vähän ihmetellä touhuani..

väsyttää..

Pikkumies vieläkin yskäinen. Nyt on ollut nuhaisempikin, jos se nyt lohkeaisi. Yöt ovat todella tuskaisia, unet vähissä. Sain kuitenkin inspiraatiota ja tapetoin olohuoneen seinän.

Tuo tapetti on aivan ihanaa.

(Niin, uusi tapetti on siis tuo tummempi)