Olimme eilen viettämässä rauhallista iltaa ystävä pariskunnan luona. Tarkoituksena pitää hauskaa ja mennä loppu illasta Pori Jazzeille. Pikkuinenkin oli yökylässä miehen vanhemmilla.
Sitten tuli puhelu minun mummiltani. Vanhempieni talo palaa. Eli minun lapsuudenkotini. Vanhempani eivät onneksi olleet kotona, esimerkiksi nukkumassa. Mutta koirat olivat, naapurin rohkea mies oli pelastanut koirat liekeistä. Hänelle tulen olemaan ikuisesti kiitollinen!
Kävimme tänään paikan päällä ja näky oli järkytys, tuli oli nuollut keittiön täysin mustaksi ja hiiltyneeksi. Muut huoneet ja yläkerta olivat suurimmaksi osaksi säästyneet liekeiltä, mutta savu oli tuhonnut loput.
Palossa oli onneksi säästynyt osa valokuvista ja toivottavasti myöskin meidän lapsuuden kuvatut videot.
Ei sitä oikein vielä ole kunnolla oikein tajunnut ja jotenkin vain haluaisi siirtää kelloa taakse päin ja saada kaikki taas ennalleen. Tämän hetkinen tunne on vain järkytys.
Nyt vanhempieni täytyy aloittaa kaikki alusta.
Ps. näiden tapahtumien vuoksi siirrän
arvontaa ensi keskiviikkoon. Joten vielä ehtiin osallistua.
