heinäkuun viimeisiä hetkiä ♥

parhaat ystävykset.

viinimarja satoa.

Tulihan sitä vettä ja ukkosta sen mukana, mutta ei paljon ilma viilentynyt. 

Onneksi on taas kaivo täynnä ja puutarha virkeä :)

Viimeisessä kuvassa alkamassa uusi projekti! Vaihdetaan makuuhuoneita, pojat saavat yhteisen oman ja me päästään miehen kanssa Tiitiäisen vanhaan. Meinaan haljeta innosta! Luvassa mm. koivumaisemaa ja Totoron kuvia ;)

Helteiden paahtamaa puutarhaa ja 11kk vanha pikkumies ♥

 Ihanat syysleimut alkavat kukkimaan.

Terassi nurkkaus :)

Pikku Käppyräsydänkäpyni tänään jo 11kk, eli kohta vuoden :D 

 Meillä mennään jo kovaa vauhtia tukea vasten, muttei vielä uskalleta lähteä kokeilemaan, sitten kun siitä lähdetään, tätä hirmua pidättele mikään. Energiaa pojalta löytyy, koko ajan ollaan menossa ja kaikki kiinnostaa. Ja ainakin se mitä ei saisi tehdä tai ottaa! 

Välillä jo hienosti vikutellaan ja sitten välillä ei yhtään kiinnosta.

 Iso veljeä seurataan joka paikkaa ja koko ajan on tärkeä tietää missä toinen on. 

 Hampaitakin puhkesi pitkän odotuksen jälkeen neljä kerralla (huhhuh), samana yönä kun sukuun syntyi uusi tulokas. Kai hän päätti ettei ole vauva enää.. :)

Kovasti halitellaan ja kuolapusuja annetaan. 

 Äidin rakas.

♥

 Ps. puutarhan kasteluun tarvitaan kahdeksan isoa kannullista vettä! Joten tilaisin taivaalta vähän sadetta, kiitos! :D

 

Oi Miranda!

Käytiin taas Rauman pitsiviikolla ihastelemassa ihmisten pihoja ja kiertelemässä pihakirppiksiä!

 Oli tosi kiva kesäretki, helteestä huolimatta.

Ja mikä löytö tehtiin! Kauan himoitsemaani Heikki Orvolan suunnitelemaan Mirandaa löytyi neljä jälkiruokakulhoa 20€:lla! :D Ah, tätä onnea ;) 

Kävimme myös Tiitiäisen kanssa kurkkaamassa taidegraafikko Anu Sukasen työhuoneella ja mukaan lähti ihana lintukortti, joka pääsee myöhemmin poikien yhteiseen huoneeseen. Alkuperäinen työ rokkui huokuttelevana seinällä, mutta jäi nyt kuitenkin sinne odottamaan ostajaansa.

5v hääpäivä ♥

2.päivä

Heräsin aikaisin aamulla hiljaisuuteen. Nousin istumaan teltassa ja kuuntelin. Järvi ei enää liplattanut, oli melkein täydellisen hiljaista. Yhtäkkiä kuulin raskaita siiven iskuja ja suhahduksen. Jokin lensi aivan telttamme oli. Kömmin ulos katsomaan ei ketään missään,

 silloin kuului kauempaa kovalla äänellä "kraak". 

Mies jäi vielä nukkumaan telttaan, kun ajattelin lähteä katsomaan luonnon heräämistä ja jos löytäisin tuon äänen omistajan. Kävelin ensiksi järvenrantaan ihastelmaan maisemaa, järvi oli täysin tyyni ja ilma raikas. Ihana kesäaamun tuoksu. Kuinka lempeän kauniita kesä aamut ovatkaan.

Lähdin sitten kävelemään metsäpolkua pitkin läheiselle laiturille. Kävelin mäkeä ylös pikkuhiljaa ja taas kuului "kraak". Hidastin vauhtia ja yritin kävellä oikein hiljaa, kun saavuin mäenharjalle näin kolme pikimustaa isoa korppia järvenrannassa. Samassa ne lehahtivat lentoon ja kraakkuivat mennessään. Sydämeni hakkasi hulluna. Se oli uskomattoman kaunis näky. Korppi on yksi itselleni tärkeistä eläimistä, olen aina pitänyt sitä jotenkin pyhänä. ja nyt pääsin näkemään sen luonnossa!

Kävelin laiturille ja yritin tirkistellä aamuauringoon, mihin korpit olivat lentäneet, mutta niistä ei näkynyt jälkeäkään. Jatkoin matkaa polkua pitkin koivulle, jonka muistin nähneeni edellisiltana. Vähän matkaa käveltyä edessäni näkyi tuo seitsemän runkoinen koivu! Siinä oli jotain maagista. Muistinkin joskus lukeneeni, että seisemän runkoinen koivu on portti tuonpuoleiseen tai pyhä (?). En vain nyt yhtään muista mistä olen sen lukenut.. Puussa oli kuitenkin jotain erityistä ja halusinkin käydä sitä tervehtimässä heti aamusti ja lähettämässä sille kiitoksen ja rukouksen.

Kun saavuin takaisin teltalle mieheni olikin jo herännyt ja suunnitteli ammupalan laittoa. Hän jäi siis keittelemään puuroa ja minä lähdin poimimaan mustikoita. 

Aamupala oli herkullinen ja kahvi maistui hyvälle.

Pakkasimme kamppeet. Lopuksi molemmat kalastimme vielä viimeiset kerran 

ja katselimme edessämme aukeavaa järveä.

 Jätimme hyvästit, tietäen palaavamme vielä.